Keski-Karjala - Lintuparatiisi

Värtsilä   Tohmajärvi   Kitee   Kesälahti   Rääkkylä   Yölaulajat

Keski-Karjala on yksi Suomen linturikkaimmista alueista. Tämä johtuu paitsi keskeisestä sijainnista lintujen muuttoreittien varrella, niin myös monipuolisesta maastosta ja hyvistä lintupaikoista. Keski-Karjalassa on kymmenkunta valtakunnallisesti merkittävää lintujärveä, joista lähes kaikkiin on rakennettu hyvät tarkkailutornit. Lisäksi retkeillä voi vanhoissa metsissä, avosoilla, peltolakeuksilla ja suurten järvien rannoilla. Kesän suurimpia elämyksiä on kuitenkin kuunnella salaperäisten yölaulajien konserttia niittyisillä maalaisraiteilla.

Keski-Karjalan linnuston ehdottomasti suurimmat rikastuttajat ovat sekä järviluonto että alueen sijainti mahdollisimman idässä lähellä Laatokkaa. Muuttoaikaan tämä näkyy paitsi arktisten lintujen runsautena, niin myös aivan tavallisten maalintujen muuton keskittymisenä tietyille maakannaksille ja johtolinjoille. Esimerkiksi päiväpetolintujen muutto suuntautuu keväällä Laatokan molemmin puolin kohti luodetta, ja niitä näkyy kohtalaisen paljon juuri Keski-Karjalan ilmatilassa.

Arktiset vesilinnut ja erityisesti hanhet muuttavat syksyisin säännöllisesti itärajan pinnassa Vienanmereltä kohti Suomenlahtea, ja Kiteen Hatunvaara onkin maamme parhaimpia tarkkailupaikkoja tämän muuton näkemiseksi. Suuria selkävesiä pitkin lentää parhaina päivinä syyskuun lopulla ja lokakuussa tuhansia arktisia sorsia ja kuikkia. Muuttoa voi nähdä myös keväällä, lähinnä toukokuun loppupuolella: esimerkiksi valkoposkihanhien päämuuttopäivänä 23.5.1999 laskettiin Hatunvaaralta 70 000 hanhen massa.

Keski-Karjalassa on myös harvinaisen tiheä hyvien lintupaikkojen verkosto. Lintujärviä on enemmän kuin missään muualla Suomessa yhtä pienellä alueella. Parhaimmille lintujärville on rakennettu yhteensä 10 tarkkailutornia, joille on opasteet pääteiden varsilla. Muutenkin Keski-Karjala on linnuille hyvää seutua - maasto on monipuolista, vaihtelevaa ja varsin rehevää. Alueen retkeilytasoon nähden (lintuharrastajia on vähän) täällä tehdään suurin osa Pohjois-Karjalan ja merkittävä osa koko maan lintuhavainnoista. Todennäköisyys tavata lintuharvinaisuuksia on Suomen parhaita. Yhden vuorokauden aikana voi touko-kesäkuussa havaita yli 120 eri lintulajia.

Värtsilä

Värtsilän laaksossa riittää luontoharrastajalle tutkimista. Seudulla tavataan niin harvinaisia lintu-, perhos- kuin kasvilajeja. Sääperillä on aina nähtävää, ja sen rantapajukoissa voi hyvällä onnella kuulla kauniin kultasirkun sointuvaa laulua. Tosin viime vuosina sirkkujen määrä on rajusti vähentynyt, mutta koska lajin kanta on vahva Venäjän puolella, voi sieltä tulla tänne täydennystä minä vuonna tahansa. Itärajan takaa ovat kotoisin myös muualla harvinaiset karttaperhoset.

Värtsilän pelloilla on erittäin tiheä ruisrääkkäkanta - parhaina vuosina näitä rääkkyjiä on laskettu puolensataa yksilöä. Viime kesä oli ruisrääkän suhteen ennätyksellinen, ja iso osa Suomen rääkistä (noin 400 yksilöä) tavattiin juuri Keski-Karjalan alueella. Pienin ja harvinaisin kanalintumme, viiriäinen, on eteläinen laji, joka suosii laajoja heinäpeltoja. Vuosittain tehtyjen havaintojen perusteella laji on vakiintumassa alueen pesimälinnustoon.

Värtsilän kohdalla Jänisjoki on rannoiltaan syvä ja humuspitoinen, mutta silti siinä on hauska uida vastavirtaan paikoillaan pysyen. Joenvarsi on erityisen rehevä, ja tuomien kurkottaessa kukkiaan veden ylle tuoksu on huumaava. Linnuista melko vaateliaat mustapääkerttu ja kultarinta laulavat vuosittain joen varsilla. Kanootilla tai veneellä pääsee hiljaa lintujen lähelle, ja silloin voi törmätä vaikkapa säihkyvän turkoosinsiniseen kuningaskalastajaan.

Värtsilä - Lintupaikka Euroopan itärajalla (Adobe Acrobat -tiedosto 304 kt)

Värtsilän lajilista

Tohmajärvi

Värtsilän ja Tohmajärven vielä hakkaamattomissa vaarametsissä pesii koko joukko kiinnostavia laululintuja, kuten pikkusieppoja ja idänuunilintuja. Laatokan Karjalan ilmasto- ja kasvillisuusvyöhykkeen läheisyys näkyy rehevinä lehtoina, joissa on myös tihein mahdollinen lintukanta. Sirittäjät, lehtokertut, kirjosiepot ja monet muut pikkulinnut laulavat kilpaa kesän edistymisen kanssa. Mustakonnanmarjaa, lehtotähtimöä ja ukonhattua voi ihailla vaikkapa Tohmajärven Kirkkoniemen lehdossa.

Kirkkoniemen kupeessa makaa rehevä Peijonniemenlahti, missä pesii runsaasti sorsia, sotkia, uikkuja ja lokkeja. Lokit ovat ärhäköitä reviirinsä puolustajia variksia ja muita pesärosvoja vastaan, ja niinpä vesilinnut hakeutuvat mielellään ilmaiseen suojaan lokkien pesimäpaikoille. Näin linnut usein keskittyvät pienelle alueelle. Isommilla järvillä tällaisia keskittymiä on lokkien ja tiirojen kansoittamilla luodoilla. Etenkin veneilijöiden on muistettava varoa häiritsemästä näiden runsaslintuisten järvien ja - luotojen rauhaa.

Tohmajärveltä löytyy paljon hienoja maisemia silmänruuaksi, mutta erityisen miellyttäviä ne ovat Saariossa, Niemelässä sekä Petravaarassa. Näillä seuduin tiet mutkittelevat ylös ja alas vaarojen mukaan; välillä näkyy kauas äärettömyyteen, kun taas välillä ollaan keskellä synkkää ja viileää kuusikkoa. Aikaisin aamulla kaikki linnut ovat hyvin liikkeellä ja äänessä, mutta myöhemmin päivällä selvästi vähemmän. Komeita kattohaikaroita tupsahtaa joskus isoissakin parvissa Venäjän puolelta visiitille, ja niitä voi nähdä satunnaisesti pelloilla koikkelehtimassa.

Kitee

Kiteelläkin on oma ylpeytensä - Päätyenlahti. Sen perukkaan on rakennettu hyvä lintutorni, josta voi nähdä joutsenemon hautovan oikealla laidalla ruovikon reunassa olevassa pesässään. Juhannuksen aikaan matala lahti alkaa nopeasti kasvaa umpeen, ja se tarjoaa runsaasti ravintoa vesikasveja syöville joutsenenpoikasille. Tornin edustalla pesii noin 150 paria pikkulokkeja, jotka eroavat kookkaammista naurulokeista mustan pään, tummien siiven alapintojen sekä nenäsointisen "dääkkä-dääkkä"-äänen perusteella.

Kiteenjärven kaakkoisreunalla sijaitseva Kiteenlahti on maalaismaisemaa parhaimmillaan kuoveineen ja kottaraisineen. Jo kesäkuun alusta lähtien pelloilla levähtää etelään muuttavia töyhtöhyyppien ja kuovinaaraiden parvia. Pääosin pöntötyksen ansiosta tuulihaukat ovat onnistuneet entistä paremmin pesinnöissään, ja se on tuonut tämän lekuttelevan veitikan takaisin monille muillekin pelloille. Kitee-Rääkkylä-tien varrelta, Muljulasta, löytyy yksi uusimmista ja korkeimmalla sijaitsevista lintutorneista. Kyöpelinvuoren laelta näkyy Hovin-Ylälammen ruovikkojärvi kokonaisuudessaan. Paikka on erityisesti haukkojen suosiossa: kauniilla säällä näkee helposti useita ruskosuo-, nuoli- ja hiirihaukkoja kaartelemassa järven yllä. Laulujoutsen, kurki ja kanadanhanhi edustavat kookkaimpia pesimälintuja. Kaulushaikaran matala pulloonpuhallus-äänen voi kuulla missä vain Keski-Karjalan lintujärvien alueella, mutta varmimmin sen kuulee Muljulassa.

Jos haluaa tutustua uljaimman ja kookkaimman haukkamme, kalasääsken, perhe-elämään, on viisainta suunnistaa kulkunsa Hovinlammen pohjoispuolella sijaitsevalla Partiissuolle. Kalasääski on yleensä arka lintu, ja sen kuten muidenkin lintujen tarkkailussa kiikarit ja kaukoputki olisivat oivia apuvälineitä. Äänimaiseman havainnointiin ei kuitenkaan optiikkaa tarvita, ja esimerkiksi tänäkin keväänä tällä Keski-Karjalan parhaimmalla avosuolla tavattu sadan teeren soidin kuuluu kauas.

Kesälahti

Kiteen Papinniemeltä aina Kesälahdelle ulottuvilla mäntykankailla pesii maakunnan ehkä tihein kehrääjäkanta. Tämän variksenkokoisen yölinnun kuulee ennemmin kuin näkee. Kesäkuun öinä kehrääjän miellyttävä hurina alkaa kuulua auringon laskiessa ja loppuu yhtä säntillisesti auringon noustessa. Mäntykankailla viihtyy myös kulorastaita, leppälintuja ja jokunen kangaskiuru. Karjalanjärven lammilla pesii ainakin yksi kaakkuripari.

Purujärvellä ja Pyhäjärvellä sijaitsevat maakunnan parhaimmat lokkiluodot, ja erityisen paljon siellä tavataan selkälokkeja. Muuttoaikaan järvenselät ovat tärkeä levähdys- ja läpikulkupaikka arktisille vesilinnuille, kuten allille. Toukokuun loppupuolella Hummonselällä on parhaimmillaan kellunut 20 000:n allin parvi paikallisena. Kuikkia voi nähdä toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa parhaina päivinä yli tuhat muuttolennossa olevaa lintua.

Kirkonkylän kupeessa olevilla Mäntyniemen pelloilla on helppo seurata kurkia, fasaaneja, hemppoja ja tiklejä. Pellon nurkkaukseen on rakennettu matala katselutorni, josta näkyy Taipaleenselälle. Erilaisia näkötorneja on muuallakin, mutta esimerkiksi Kuutostielle näkyvää, kirkonkylän pohjoispuolella olevaa tornia ei voi suositella korkeanpaikan kammoisille.

Yksi mielenkiintoisimmista Kesälahden lintualueista on Varmonniemen suojeltu koivikko, missä voi tavata valkoselkä- ja harmaapäätikan. Metsän pohja on paikoin hyvin kosteaa, mikä suosii saniaisten ja sananjalkojen kasvua. Sekä pystyssä olevan että maahan kaatuneen lahopuuston määrä on kohtalaisen suuri, mikä on edellytys harvinaisen valkoselkätikan menestymiselle. Muualta Keski-Karjalan alueelta vastaavat metsät on pääosin hakattu.

Rääkkylä

Muista Keski-Karjalan kunnista poiketen Rääkkylä on tasaista ja alavaa maata. Vanhoja metsiä on niukasti, mutta peltoja ja lintujärviä sitäkin enemmän. Aikoinaan Suomen paras lintujärvi, Oravilahti, kuivatettiin 60-luvulla, ja vieläkin se on tärkeä levähdyspaikka muuttolinnuille, kuten hanhille. Peltoalueen eteläreunaa myötäilevä tie kulkee kuivatusojaa penkkaa pitkin, ja ojassa olevat linnut pääsee näkemään läheltä autosta käsin. Kurjet, joutsenet ja sorsat ruokailevat usein vain muutaman kymmenen metrin päässä tiestä.

Rääkkylässä on kolme lintujärveä: Jouhtenuslampi, Joki- ja Hautalampi sekä Kiesjärvi. Lajisto on seudun lintujärville tyypillisesti monipuolista. Hauskasti viheltävät kuhankeittäjät viihtyvät rantalehdoissa, luhdasta kaikuu piiskansivallusta muistuttava luhtahuitin ääni ja ruokokerttusten rätisevä laulu on katkeamatonta. Linturetkellä tarvittavalla hyvällä onnella voi tarkkasilmäinen bongari erottaa tavallisten lokkien joukosta tummanpuhuvan mustatiiran.

Rääkkylän suurilla selkävesillä kaikuu kuikkien kaihoisa iltalaulu. Rantasipit niiailevat kivillä ja viistävät iloisesti tiitittäen pitkin vedenpintaa. Tiirat kiroilevat kireästi liian lähelle pesäluotoa tungettelevalle veneilijälle. Vielä kesäkuun alussa saattaa järven yllä velloa satapäinen, matalasti poriseva sepelhanhiparvi, tai karikolla istua musta merimetso siipiään kuivatellen. Vuoniemen harjun päässä, Samppaaniemessä tai sitten Kiteen puolella olevassa Kyyrönniemessä voi sitkeä odottaja nähdä saimaannorpan viikset.

Vuonna 2002 PKLTY rakensi Vuoniemeen Eihvelintornin! Eihvelintornin lajilista!

Yölaulajat

Yölaulajiin kuuluvat viita- ja luhtakerttunen sekä satakieli ovat taidokkaimpia laulajiamme, ja parhaiten niitä kuulee kesäkuun kuulakkaina öinä niityillä ja pusikoissa. Yksitoikkoisesti sirisevät sirkkalinnut, narisevat ruisrääkät, rantojen luhtahuitit sekä peltojen yllä liihottavat sarvipöllöt kuuluvat olennaisena osana Keski-Karjalan maaseudun heinäntuoksuiseen kesäyöhön.

Mielenkiintoisimmat ja harvinaisimmat  kesävieraat tulevat kaukaa idästä, ja myös  ne  kuuluvatyölaulajiin. Kahtena vuonna  peräkkäin on Rääkkylässä sirissyt  viirusirkkalintu, ja Värtsilässä tavataan lähes  vuosittain yksi tai useampi pikkukultarinta.  Koska Suomi ja Keski-Karjala ovat  oikeastaan ainoa paikka Euroopassa, missä  voi tutustua näihin lajeihin, tulee niitä  katsomaan lintubongareita ulkomaita  myöten. Loppukesällä sirkkalintujen  kuunteleminen käy lähes mahdottomaksi,  sillä samanääniset, mutta kuitenkin vaimeammin sirisevät idänhepokatit aloittavat oman  konserttinsa.

Yöllä ovat liikkeellä myös muut eläimet, jänikset, metsäkauriit, hirvet ja lepakot. Valkea usva leijuu niittyjen ja lahtien yllä. Järvenpinta houkuttelee uimaan tyyneydellään - ilma on raikasta. Kuusikoissa soiva rastaanlaulu kiihtyy valoa kohti - aamuinen lintukonsertti on taukoamaton. Punainen aurinko nousee vaarojen takaa. Käet kukkuvat laulupuissaan - Karjalan kesä on parhaimmillaan.

Teksti, Markku Halonen.
Kuvat, Hannu Eskonen (1 - 3) ja Markku Halonen (4 - 7).