Vuoden 2012 hallitus esittäytyy

(Aiemmat hallitukset: 2011 , 2010 , 2009 , 2007 )

Kauhanen Hannu, jäsen Olen vuonna 1965 Enossa syntynyt lintuharrastaja ja bongari, joka pitää myös brittifutiksesta ja lähes kaikesta muustakin, mikä liittyy saarivaltakuntaan. Lintuja rupesin katselemaan sillä silmällä 1970-luvun lopulla. Välillä harrastus oli vähäisempää, mutta aina kuitenkin mukana, ja nyt taas 2000-luvulla opiskelu- ja työvaiheiden jälkeen maakuntaan palanneena melko aktiivista. Siipirikkoa päätoimitin 6,5 vuosikerran verran 2003-2009. Harrastus on lähinnä retkeilyä kaikkina vuodenaikoina, jonkin verran valokuvaamista sekä tietysti bongausta lajista riippuen vaikka toiselle puolelle maata. Myös suojeluhankkeissa haluan olla mukana.

Koskinen Janne, jäsen Olen syntynyt Helsingissä 1983 ja harrastanut luontoa sekä lintuja koko pienen ikäni. Muutin Joensuuhun herran vuonna 2008 opiskelemaan biologiaa, sukunikin on maakunnasta kotoisin. Lintuharrastukseni tärkeimpiä osia ovat muutonseuranta, bongausretket sekä levottoman huumorin viljeleminen kaveriporukassa. Samalla voi harrastaa kasveja, sudenkorentoja, kääpiä, päiväperhosia ja kaikkea muutakin. Pääosin retkeilen etelärannikolla, mutta myös metsissä ja soilla tulee rymyttyä.

Latja Pirita Olen joensuulainen biologian opiskelija ja hallituksen jäsen vuodesta 2007. Tänä vuonna keskityn yliopistosta valmistumiseen ja siirryn pois jäsen- ja tiedotussihteerin hommista. Lintuharrastuksen aloitin jo vaahtosammuttimen kokoisena, jolloin isäni vei meitä lapsia lintuasemalle ja retkille. Minusta mukavinta lintuharrastuksessa on lintujen määrittäminen ja uuden oppiminen, sekä lintuasemalla puuhasteleminen. Retkeilen pääsääntöisesti Joensuun seudulla, mutta keväisin kiikarini suuntautuvat Liminganlahdelle, jossa olen toiminut lintuoppaana kiihkeimmän sesongin ajan nyt viitenä vuotena. Siltikin - tai juuri siksi - on itäsuomalainen vanha metsä suosikkini retkikohteista.

Pirnes Tuula, jäsen Olen paljasjalkainen joensuulainen ja asunut koko ikäni kaupungissa. Olen aina pitänyt luonnosta ja jo lapsena tutkin kaiken maailman hyönteisiä ja keräilin heinäsirkkoja hoitaen niitä innolla. Lintuharrastukseni alkoi v.2003 kun hurahdin lintuihin kesämökin rakentamisen myötä. Ruokinta käynnistyi jo ensimmäisenä talvena ja talvilinnut tulivat heti tutuksi. Pihapiiri on reunustettu pöntöillä ja kesäasukkaita on riittämiin. Vietämmekin kaikki viikonloput mökillä myös talvisin. Olen ollut siitä onnekas, että olen päässyt tutustumaan lintuihin hyvässä retkiseurassa ja saanut näin arvokasta oppia lintuharrastukseen. Retkeilen enimmäkseen keväisin ja syksyisin. Harrastan myös luonnossa liikkumista, hiihdän, marjastan ja sienestän. Kalastus ja veneily kuuluu myös lempiharrastuksiini. Olen myös kiinnostunut valokuvaamisesta, jossa oppimista riittää. Haluan osallistua kaikkeen mikä vain edistää luonnon monimuotoisuutta sekä lintujen suojelua. Lempilintuni on pikkuinen ja pirteä pyrstötiainen.

Lehtoranta Hannu, puheenjohtaja Ikävuosia 53, joista lintuja olen harrastanut 48 vuotta. Vanhimmat lintumuistiinpanot ovat siis viisivuotiaana tehtyjä (kun tuli ajoissa opeteltua kirjoittamaan). Ensimmäisessä vihkossa lukee: "Räystäspääsky. Helppo tuntea. Sillä on pienet karvaiset jalat". Pätee muuten edelleenkin, kun vain muistaa, että riekolla ja piekanalla on suuret jalat. Lintuharrastuksessa minua kiinnostaa erityisesti pesimälinnusto. Sikäli olen nurkkakuntainen, että lintuelämykset ovat selvästi vajavaisia, jos niitä ei ole tehty Juuassa (Nurmes ja Valtimokin käy korvikkeena).

Petolinnut ovat harrastukseni pääkohde. Niiden eloon olen tiiviimmin perehtynyt viimeisen 29 vuoden aikana. Tuon ajan olen niitä rengastellut. Vuotta vähemmän ajan olen toiminut PKLTY:n petolintuvastaavana. Tuohon vanhaan nimitykseen perustuen joskus todella tuntuu, että on henkilökohtaisesti vastattava siitä, kun petolintu sattuu "epähuomiossa" saalistamaan riistaeläimen. Ehdoton suosikkini on lapinpöllö, jonka pesiä on tullut koluttua melkoinen määrä (mieleenpainuvin on päivä vuodelta 1985, kun kävin kuudella lapparin pesällä. Määrässä ei muuten niin ihmeellistä, mutta aamulla liikkeelle lähtiessä tiedossa oli yksi pesintä). Muutamat lapinpöllönaaraat ovat toki antaneet vastarakkautta ihan kiitettävästi. Kohtaaminen on ollut kiihkeää niillä kerroilla, kun olen poistunut pesältä selkä verille kynsittynä. Euroja leivänostoon keräilen työskentelemällä metsissä. Toimin metsäneuvojana Metsäkeskus P-K:ssa. Päätyöni ovat erilaiset luonnonhoitohankkeet. Lähes koko 2000-luvun olen saanut tehdä petolintujen pesien säilymistä edistävää luonnonhoitohanketta. Myös metson soidinpaikkojen huomiointiin olen paneutunut. Kuukkeliin liittyvä hanke on alkamassa 2010. Eli lintujen parissa olen paljolti myös työaikana. Vaihteluna teen nyt myös lähteiden kunnostuksia ja maanomistajille ympäristötukihakemuksia. Olen jo melko pitkään toiminut yhdistyksen edustajana BirdLifen edustajistossa. Hallitustyöhön tulin mukaan vasta 2007 talvella täyttömiehenä. Retkikummina olen toiminut yli 10 vuotta. Nykyisessä lintukartoituksessa olen atlasvastaava. Olen vuonna 1979 perustetun Juuan lintuharrastajat r.y:n puheenjohtaja. Yhdistys on sikäli rariteetti, että vastaavia paikkakuntakohtaisia pikkupuljuja ei taida Suomessa juuri olla. Olemme PKLTY:n "epävirallinen" alaosasto eli yhdistyksen muodostavat PKLTY:n juukalaiset jäsenet. Lopuksi vielä niitä asioita, joita haluan erityisesti olla edistämässä. Lintuharrastusta yleensä. Suvaitsevaisuuden lisäystä . Pesimälinnuston seurannan ja suojelun koen tärkeäksi. Harvinaisuudet ja tuulen tänne riepottelemat eivät hirveästi minua hetkauta, vaikka toki niitäkin on mukava joskus nähdä harrastuksen mausteeksi. Erityisen tärkeänä näen harrastuspohjan laajentamisen. Se tarkoittaa sitä, että lintuyhdistyksien toimintaan tulee saada myös niitä ihmisiä, jotka itse eivät vielä koe olevansa oikeita lintuharrastajia. Eli ihan tavallisia lintujen ruokkijoita, pöntöttäjiä, kesämökkiläisiä, maanviljelijöitä ym. luonnossa liikkujia, joilla on aito luontokiinnostus. Taitojen kehittämisessä yhdistyksellä voi isokin rooli. Vain silmäparien määrää lisäämällä saamme lisää havaintomateriaalia ja mikä tärkeintä - painoarvoa lintuharrastukseen yhteiskunnassa. PS. Tulipas tästä pitkä esittely

Leppänen Janne, rahastonhoitaja Kasvoin metsien keskellä polvijärveläisen maatalon poikana. Luonto ja linnut olivat lähellä, siksipä niistä kai kiinnostuinkin. Pihapiirin, laitumien ja lähimetsien linnut tulivatkin tutuiksi jo ala-aste ikäisenä. Nykyinen asunto-osoite on lähinnä työasioista johtuen Joensuussa. Eniten kuitenkin retkeilen Polvijärvellä, paikallinen pesimälinnusto onkin pääasiallisen mielenkiintoni kohteena. Yleisen havainnoinnin lisäksi ohjelmaan kuuluu kotitilan ja osittain kylänkin täyttäminen pöntöillä, sekä rengastusluvan saamisesta kevättalvella 2002 lähtien rengastus. Työssäni metsäkeskuksen metsäneuvojana teen vuodessa reilut sata maastopäivää tavallisissa pohjoiskarjalaismetsissä, joten moni havainto tulee tehtyä ja merkittyä maastokartan laitaan ihan työn sivussa.

Nurmi Toni, varapuheenjohtaja Olen alunperin Hämeenlinnasta kotoisin oleva lintuharrastaja ja nykyisin asustan Joensuussa. Vuosimalli on 1973. Olen harrastanut lintuja vakavammin noin 15 vuotta. Olen aina ollut kiinnostunut vanhoista havumetsistä ja sinne harrastus nytkin painottuu. Suojeluasiat ovat lähellä sydäntä oli kyse sitten vanhojen metsien, soiden tai lintuvesien suojelusta. Lintuharrastuksen pääpaino on ollut vuodesta 2000 lähtien rengastuksessa. Tikat, pöllöt, haukat ja varpuslinnut ovat pääkiinnostuksen kohteina. Minulla on Pohjois-Karjalassa pieni pönttö- ja risupesäverkosto, joita tarkastan vuosittain. Suosikkirengastuslajini ovat pohjantikka, kuukkeli ja helmipöllö.

Sotikov Tarmo, sihteeri, jäsen- ja tiedotussihteeri Oli vuosi 1958, kun synnyin joensuulaisena. Nuoruusvuosina olin hyvin kiinnostunut luonnosta – kolusin Törmän metsät liito-oravien perässä ja läheisen lammen vesiliskotkin tulivat tutuiksi. Sitä en kyllä oikein ymmärrä vielä tänäkään päivänä, että miten ajauduin sähkö- ja atk-alalle. No, nyt yritän muistella luontokuvauksen ja lintuharrastuksen avulla poikavuosien intoa luonnon ihmeiden äärellä. Valokuvaus on se aktiivisempi harrastus. Luonnossa liikkuessa näkee paljon lintuja ja toivottavasti havainnoistani on hyötyä lintuharrastajille. Takataskussa on rengastuslupa petolinnuille, joita rengastan aktiivisten rengastajien avuksi. Lempilintuja ovat ehdottomasti pöllöt, vaikka viirupöllön takia olen puustakin pudonnut :) PKLTYn webbisivut ovat teknisesti pitkälti käsialaani, niitä yritän päivitellä parhaani mukaan. Webbisivujen näkyvä ulkoasu ja sisältö pohjautuu Pentti Zetterbergin vuosien varrella hartiavoimin tehtyyn uurastukseen. Hallituksessa olen ensimmäistä kautta – ja heti napsahti sihteerin pesti.