Lintuharrastukseen voi yllättäen hurahtaa täysillä

Lintuharrastus, mitä se on? Moni asiaan vihkiytymätön pyörittelee päätään ja ihmettelee, mikä noissa siivekkäissä  voi olla niin kiinnostavaa. Lintuja lentää sinne ja tänne, mitäpä noista, kakkivat vaan joka paikkaan. Viimeisin kuulemani kommentti oli: ”kohta sinullekin varmaan  kasvaa siivet ja rupeat visertämään”. Niinpä, mikä niissä linnuissa kiehtoo? Jokaisella lukijalla on uskoakseni oma hyvä selitys sille, miksi seurata lintujen elämää, tai sitten ei.

Linnut ovat aina olleet osa eläämääni, tosin aiemmin sitä en sen syvällisemmin pohtinut. Lapsena räkätinpesiä rikottiin urakalla poikien kanssa ja ja vielä nytkin poden huonoa omaatuntoa viidenkymmenen vuoden takaisista tekemisistä. Jospa nyt voin hyvittää rastaille menneet julmuudet? Nuoruus meni, ruuhkavuodet tulivat ja menivät, lapset lensivät pesästä, linnut lensivät omia teitään. Ollessani jonkin verran yli viisikymppinen tuli mökkipihaan valkoselkätikka värirenkaat jalassaan, muutama epätarkka valokuva ja se oli siinä. Keneltä kysyä lisää? Lähetin tiedot värirenkaista eläintieteellisen museon rengastustoimistoon Helsinkiin. Parin viikon päästä tuli selvitys tikan vaiheista: iästä, rengastajasta, elinpiiristä ja kontrolleista. Tällöin tikka ”henkilöityi” ja sai nimen Timmo Kikka, mikä kääntyi Kimmo Tikasta rengastajansa mukaan. Parin kuukauden päästä sain mielenkiintoisen pitkän puhelun toiselta samaa tikkaa seuranneelta henkilöltä. Syksyllä pihassa olikin ensimmäiset  läskit arvovierasta odottamassa. Neljä talvea vanha-herraTimmo on läskeistä nauttinut ja ainakin yhtä paljon visuaalista nautintoa on allekirjoittanut saanut seuratessaan tikan tekosia.

Onneksi sain heti alkuinnostukseen apua ja tukea toiselta lintuyhdistyksen jäseneltä, pyytämättä. Tuki on jatkunut tänne saakka, ja toivottavasti jatkuu. Lintujen talviruokinta on tuonut lintulaudalle ihasteltavaksi pähkinänakkelia, pikkutikkaa, harmaapäätikkaa, tiklejä, pohjansirkkua jne. Lintujen kautta olen saanut uusia yhteyksiä linnuista innostuneisiin harrastajiin sekä rengastajiin ja päässyt vierestä seuraamaan mitä rengastuksssa tapahtuu. Minulla kävi hyvä mäihä, mutta onko kaikilla aloittelevilla harrastajilla  kehen ottaa yhteyttä tarvittaessa, omaa lintukummia. Kuka on valmis tulemaan kymmenien kilometrien päästä, kun paidan helmaan on käärittynä punajalkaviklon poikanen? Mahdollisimman läheltä löytyvä henklökohtainen apu ja ohjaus on aloittelijalle kallisarvoisinta alkuvaiheessa.

Lintuharrastuksen alussa moni on hukassa: ”näin tuntemattoman linnun, mikähän lie, pitääkö se ilmoittaa jonnekin?”  Mielestäni paikallistasolla  pitäisi olla muutama asiaan vihkiytynyt ihminen, jolta voisi kysyä lisää tai pyytää katsomaan paikan päälle. Hehän suorastaan vapisevat innostuksesta, josko kyseessä on jokin harvinaisuus. Kuntakohtaiset lintuillat silloin tällöin voisi koota linnuista kiinnostuneet yhteen ja silloin olisi helpompi olla vertaistensa joukossa ja jakaa kokemuksia.

Olen harrastanut valokuvausta jossakin määrin koko aikuisikäni. Lintujen määrittämisessä valokuva, vaikkapa kehnompikin, on suurena apuna. Valokuvan ja lintukirjan vertailussa lajimääritys on paljon helpompaa. Ja jos ei saa itse selkoa, niin kuvan voi lähettää sellaiselle, joka osaa kertoa mikä lintu on kyseessä.  Kuvaan lähes kaikkea liikkuvaa ja tunnistusapua on löytynyt, kun vaan on viitsinyt kysyä. Varmasti lukuisia tyhmiä kysymyksiä olen esittänyt, mutta ei haittaa.

Pari vuotta sitten ollut ”Tunnista 100 lintulajia” oli lisäsykäys harrastukselleni. Se suorastaan velvoitti havainnoimaan kaikkea liikehdintää lähiympäristössä.Vuoden mittaan tunnistinkin yli 130 lajia  ja siihen eivät sisältyneet mustat pisteet taivaanrannassa, vaikka tiesinkin toisten kertomana sen olevan tiettyä lajia. Halusin olla rehellinen itselleni, että myös itse oikeasti tunnistaisin sen ja tietäisin elintavat. En harrasta bongausta (en mene tiedon perässä katsomaan tiettyä lintua), vaan tarkkailen lähiympäristöä metsissä ja pelloilla kuunnellen ja ihmetellen. Yksin kulkiessa saa vapaasti määrittää tahdin ja suunnan. Kaikkeen ei kuitenkaan itse pysty, joten asiantuntijoiden mukaan on joskus kiva päästä esim. pöllöjen ja korppien pesille poikasten rengastusaikaan, etenkin jos itse on löytänyt ne pesät.

Lintuharrastusta aloitteleva ei tarvitse kuin kiikarit, jonkinlaisen kameran, lintukirjan, tarpeellisen määrän intohimoa ja rohkeutta ottaa yhteyttä johonkin sellaiseen ihmiseen, jonka uskoo tietävän vähän enemmän kuin itse. Yksin ihmetellessä saattaa innostus nuupahtaa alkuunsa. Näillä mennään, harrastus vie mennessään ja joka päivä oppii jotain uutta, jos vaan tahtoa riittää. Toki vaarallinen tämä harrastus saattaa olla: jää kotihommat tekemättä ja ruuat valmistamatta, mutta haittaako se? Huonompiakin harrastuksia löytyy.

Päivi Ronkainen, 57 v. Polvijärvi

Sosionomi, työ-ja päivätoiminnanohjaaja, Saviranta (samalla tontilla Ruvastorni)

Kuvat: Päivi Ronkainen