Torneissa taisteltiin
Lauantaina 9. toukokuuta jo kello viisi aamulla 4-henkinen tarkkailijaryhmä oli Pitkärannassa kartoittamassa taistelun alkutilannetta. Liikettä oli havaittavissa heti alkuun runsaasti. Seuraava 3-henkinen joukkue nukkui hieman pitemmät yöunet ja hipsi paikalle kahdeksan aikoihin. Silloin oli päästy jo yli 30:een havaintoon. Myöhemmin saapui vielä yksi joukkuelainen harhailtuaan hieman itselleen vieraassa maastossa. Hän sai paikalla olleilta heti täsmällisen tilannekatsauksen.
Joukkueen aseistus oli asiaankuuluvan järeää. Oli kaukoputkia, kiikareita, kynä ja valmiiksi suunniteltu lomake tietojen päivitystä varten. Tiukasti vain katse ympäristöön ja liikettä havaitessa sana naapurille, näkikö hän saman mitä minä. Myös kuuloaistilla pääsi tällaisissa tilanteissa yhtä pitkälle: ”Kuulitko sinä tuon?” ja varmistuksen jälkeen jälleen piirtyi ruksi asianomaiseen ruutuun.
Lämpimän vaatetuksen lisäksi joukkue oli varustautunut itse kukin juuri hänelle sopivalla evästyksellä; oli kahvia, teetä tai mehua, leipää, karjalanpiirakoita, pullaa, mitä nyt kenellekin oli juolahtanut mieleen kerätä reppuunsa. Tulia ei voinut valitettavasti tilanteen huomioon ottaen sytyttää. Niinpä makkarat jäivät paistamatta, mutta hyvä näinkin. Sana vain tovereille, että nyt minä syön, pitäkää asemat ja ruokailun jälkeen jaksoi taas tiirailla ja kuulostella.
Vierailijoitakin piipahti ja myös heille tarjoiltiin tietoa näkymistä ja he saivat kurkistella ympäristöä kiikareilla ja kaukoputkilla. Paikallislehden toimittajakin osasi paikalle pienen harhailun jälkeen, joten tarkkailkaapa te vuorostanne lehtiä!
Niin, että miksikö torneissa piti taistella? No, Enonkin lintukerholaiset tämän kirjoittajan Maija Ryhäsen tavoin osallistuivat valtakunnalliseen lintujentarkkailutapahtumaan. Tällä kertaa kerhon tarkkailutorni sijaitsi Kontiolahden puolella Kulhon Pitkärannassa. Sinne se jäi seisomaan paikoilleen, kun tämä taistelu oli käyty loppuun.
Maija Ryhänen