Luontoa kerhossa
Niin, minäkin, Ryhäsen Maija, käyn Enossa Hyvänmielen Tuvan luontokerhossa. Kaikki alkoi siitä, kun kerholaiset pyysivät minua kertomaan vuoden 1999 kesäkuussa eksyneen hanhikorppikotkan tarinaa. Enhän minä edes tiennyt, minkä kanssa olin tekemisissä, kun kuvasin pihapiiriini ilmestynyttä outoa eläintä. Arastelin mennä kovin lähelle. Vasta sitten, kun se löytyi kuolleena lähinaapurin mailta, saimme selville, että Israelista saakka 9.11.-98 rengastettu lintu oli matkaan lähtenyt.
Tämän tapaamisen jälkeen olen osallistunut kerhon kokoontumisiin aina, kun olen muilta sitoumuksiltani päässyt. Heti alkuun kerroin olevani ihan noviisi. Just ja just tunnistan harakan, variksen, närhen, punatulkun, tiaisen ja vielä muutaman muun, mutta suunta tulee olemaan tästä aina vain ylöspäin. Ja onhan uutta tullutkin joka kokoontumisessa. Kerholaiset jakavat kokemuksiaan ja ihan ihmetellä täytyy heidän tietämystään. Jospa minäkin joskus!
Tuvalla vietetyn ajan lisäksi kerho tekee retkiä ja osallistuu erilaisiin laskentoihin. Itsekin olen ollut mukana muutaman kerran. Kiikari- ja kaukoputkinäkymät on jaettu sopuisasti kerholaisten kesken. Näillä retkillä on katse kiinnitetty myös alas kasvistoon ja koska mukana on ollut paikat ennestään tuntevia, myös alueen historia on tullut tutummaksi.
Linnut ovat antaneet nimensä myös enolaisille paikoille. Suuren työn nimien parissa tehnyt kerholainen esitteli aikaansaannoksensa porukalle. Raamatun linnut olivat yhden kokoontumisen aiheena. Luonnosta työkseen kirjoittava ja innokas bongaaja kävi tutustumassa kerhoon ja kertoili omista reissuistaan, joista jotkut ovat suuntautuneet pitkälle Suomen toiselle laidalle joskus pahasti myöhästyen. Kerholaisillakin on omia kokemuksia tällaisista pikalähdöistä ja myös siitä myöhästymisestä.
Maaliskuun viimeisessä kohtaamisessa saimme kuunnella henkilökohtaisia kokemuksia petolintujen rengastamisesta. Kohdetta tarkkaillessa ja lähestyessä sietää olla tarkkaavainen, ettei tarkkailijasta itsestään tule merkattua, kuten vieraallemme ja hänen toverilleen oli joskus hieman käynyt.
Tänä vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa pihabongaukseenkin. Lauantaina olin kerhon mukana yhteisellä retkellä, jossa jälleen kurkistelin toisten paikallistamia yksilöitä. Eväät olivat tietenkin mukana ja nuotion ääressä niitä syöden oli mukava rupatella kaiken maailman asioista. Sunnuntaina katselin yksikseni koti-ikkunasta lintujen saapumista syöttöpaikalle. Ihan itse tunnistin mustarastaan, käpytikan, harakan, närhen, talitiaisen ja punatulkun, joita oli eniten, 23. Pihamaalle astuessani kuului humaus ja pihlajassa ruokailleet tilhet lähtivät lentoon. Yhteentoista ehdin niitä laskea. Virallistin havaintoni pihabongaussivustolle ja kirjauduin samoin tein Tiiraan.
Käyttäjätunnustani aion rukata, kunhan pääsen tietämyksessäni seuraavalle askelmalle.
Maija Ryhänen
