Petolinnut ovat harrastukseni pääkohde. Niiden eloon olen tiiviimmin perehtynyt viimeisen 29 vuoden aikana. Tuon ajan olen niitä rengastellut. Vuotta vähemmän ajan olen toiminut PKLTY:n petolintuvastaavana. Tuohon vanhaan nimitykseen perustuen joskus todella tuntuu, että on henkilökohtaisesti vastattava siitä, kun petolintu sattuu ”epähuomiossa” saalistamaan riistaeläimen. Ehdoton suosikkini on lapinpöllö, jonka pesiä on tullut koluttua melkoinen määrä (mieleenpainuvin on päivä vuodelta 1985, kun kävin kuudella lapparin pesällä. Määrässä ei muuten niin ihmeellistä, mutta aamulla liikkeelle lähtiessä tiedossa oli yksi pesintä). Muutamat lapinpöllönaaraat ovat toki antaneet vastarakkautta ihan kiitettävästi. Kohtaaminen on ollut kiihkeää niillä kerroilla, kun olen poistunut pesältä selkä verille kynsittynä. Euroja leivänostoon keräilen työskentelemällä metsissä. Toimin metsäneuvojana Metsäkeskus P-K:ssa. Päätyöni ovat erilaiset luonnonhoitohankkeet. Lähes koko 2000-luvun olen saanut tehdä petolintujen pesien säilymistä edistävää luonnonhoitohanketta. Myös metson soidinpaikkojen huomiointiin olen paneutunut. Kuukkeliin liittyvä hanke on alkamassa 2010. Eli lintujen parissa olen paljolti myös työaikana. Vaihteluna teen nyt myös lähteiden kunnostuksia ja maanomistajille ympäristötukihakemuksia. Olen jo melko pitkään toiminut yhdistyksen edustajana BirdLifen edustajistossa. Hallitustyöhön tulin mukaan vasta 2007 talvella täyttömiehenä. Retkikummina olen toiminut yli 10 vuotta. Nykyisessä lintukartoituksessa olen atlasvastaava. Olen vuonna 1979 perustetun Juuan lintuharrastajat r.y:n puheenjohtaja. Yhdistys on sikäli rariteetti, että vastaavia paikkakuntakohtaisia pikkupuljuja ei taida Suomessa juuri olla. Olemme PKLTY:n ”epävirallinen” alaosasto eli yhdistyksen muodostavat PKLTY:n juukalaiset jäsenet. Lopuksi vielä niitä asioita, joita haluan erityisesti olla edistämässä. Lintuharrastusta yleensä. Suvaitsevaisuuden lisäystä . Pesimälinnuston seurannan ja suojelun koen tärkeäksi. Harvinaisuudet ja tuulen tänne riepottelemat eivät hirveästi minua hetkauta, vaikka toki niitäkin on mukava joskus nähdä harrastuksen mausteeksi. Erityisen tärkeänä näen harrastuspohjan laajentamisen. Se tarkoittaa sitä, että lintuyhdistyksien toimintaan tulee saada myös niitä ihmisiä, jotka itse eivät vielä koe olevansa oikeita lintuharrastajia. Eli ihan tavallisia lintujen ruokkijoita, pöntöttäjiä, kesämökkiläisiä, maanviljelijöitä ym. luonnossa liikkujia, joilla on aito luontokiinnostus. Taitojen kehittämisessä yhdistyksellä voi isokin rooli. Vain silmäparien määrää lisäämällä saamme lisää havaintomateriaalia ja mikä tärkeintä – painoarvoa lintuharrastukseen yhteiskunnassa. PS. Tulipas tästä pitkä esittely |