Höytiäisen lintuasema

Höytiäisen kanavan lintuasema (Höylas) 1984-2014

Ari Latja (6.3.2015)

alatja

Ajatus lintuaseman perustamisesta Pohjois-Karjalaan syntyi jo 1970-luvulla (Miettinen 1985). Kaikki muut Suomen lintuasemat sijaitsevat linjan Rönnskär-Tauvo länsipuolella, joten täällä voitaisiin kerätä tietoa nimenomaan Itä-Suomen lintujen liikkeistä. Suomen ensimmäinen sisämaa-asema aloitti toimintansa Kangasalla 1982 ja sieltä saadut hyvät kokemukset antoivat puhtia myös Pohjois-Karjalan hankkeelle. Alusta asti oli selvää, että aseman tulisi sijaita Joensuussa tai sen lähiympäristössä, koska lähes kaikki lintuasemaluvan haltijat Pohjois-Karjalassa olivat joensuulaisia. Höytiäisen kanavan suisto, jo ennestään maankuulu lintupaikka, tuntui itsestään selvältä ratkaisulta ongelmaan. Sinne asema perustettiinkin ja toiminta alkoi vuonna koepyynneillä syksyllä 1984.

Höytiäisen kanavan suisto on ollut tunnettu varsinkin arktisista kahlaajistaan. Myös muuta arktista muuttoa (kuikkalintuja, hanhia, vesilintuja, kihuja) havaitaan joskus runsaastikin. Vesien rehevöitymisen myötä kasvillisuus, varsinkin järviruoko, on vähitellen vallannut ennen avoimet rannat. Kasvillisuuden kehittyessä suisto tuli yhä enemmän tunnetuksi myös arvokkaasta pesimälajistostaan, johon kuuluivat mm. härkälintu, mustakurkku-uikku, pikkulokki, kaulushaikara, ruskosuohaukka ja kultasirkku. Umpeenkasvu on kuitenkin tiennyt sitä, että ylimuuttavat kahlaajat eivät enää laskeudu alueelle. Myös pesivä linnusto on taantunut. Ruovikkoa raivattiin jo 1990-luvulla pariin otteeseen muutaman hehtaarin alalta kahlaajarantojen palauttamiseksi ja tulokset olivat rohkaisevia. Kasvillisuus kuitenkin valtaa nopeasti takaisin raivatut alueet joten työtä on jatkettava edelleen. Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen toimesta rantoja raivattiinkin syksyllä 2013 ja 2014 minkä ansiosta syksyllä 2014 rengastettiin ennätysmäärät taivaanvuohia ja jänkäkurppia.

Suisto on luonnonsuojelualuetta ja kuuluu lintuvesien suojeluohjelmaan. Kaikkiaan alueella on havaittu 260 lajia, joukossa runsaasti myös harvinaisuuksia kuten jääkuikka, amerikanjääkuikka, ruostesorsa, mustahaikara, kiljukotka, arohiirihaukka, arosuohaukka, punajalkahaukka, kääpiöhuitti, kurnuliejukana, eskimosirri, isokirvinen, ruskouunilintu, punapäälepinkäinen ja paljon muuta.

Aseman toiminta

Aseman päätoimintamuoto on rengastus. Lintuja pyydetään 12 vakioverkon lisäksi yleensä 5-10 lisäverkolla. Edelleen on ollut käytössä muutama kahlaajakatiska ja kaksi iskuverkkoa. Asemalla rengastetaan lintuja läpi vuoden. Muuttoaikoina pyydetään lintuja vakioverkoilla, talvella viikoittain kahdelta ruokintapaikalta ja kesällä rengastetaan pesäpoikasia. Vakioverkkokausi alkaa keväällä yleensä toukokuun ensimmäisellä viikolla lumen sulettua verkkopaikoilta, keskimäärin pyyntiä on ollut 3.5.-10.6. välisenä aikana. Syksyn vakioverkkokausi on ollut keskimäärin 20.7.-23.10. Kahlaajapyynti riippuu Pyhäselän pinnan korkeudesta. Veden ollessa matalalla on parhaimmillaan saatu lähes 500 kahlaajaa vuodessa. Kaikilta linnuilta mitataan ainakin paino, siiven pituus ja rasvaindeksi (kiireisimpinä aikoina tästä joudutaan kuitenkin tinkimään). Aseman toiminnasta julkaistaan vuosittain raportti yhdistyksen Siipirikko-lehdessä.
Aseman toiminnalle on kerätty varoja esittelemällä lintujen rengastusta koululuokille ja muille ryhmille pientä korvausta vastaan. Asemalla on vieraillut parhaimmillaan yli 30 ryhmää vuodessa. Lisäksi asema on Itä-Suomen yliopiston ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun opetuskohde, jossa opiskelijat tutustuvat rengastukseen ja muuttotutkimukseen.

Miehitys

Eniten rengastuksia on Juha Miettisellä, joka varsinkin vuosina 1984-1995 vastasi pääasiassa aseman toiminnasta. Seuraavaksi ahkerimmin asemalla ovat rengastaneet Ari Latja ja Jouko Tiussa. Neljä muutakin rengastajaa on yltänyt yli tuhanteen rengastukseen. Kaikkiaan asemalla on toiminut parikymmentä rengastajaa.

Eniten rengastaneiden rengastusmäärät 1984-2014.
Juha Miettinen 42 842
Ari Latja 40 230
Jouko Tiussa 18 111
Markku Huttunen 7 703
Johanna Lakka 3 992
Jukka Matero 2 852
Roni Väisänen 1 324

juha-miettinen

Juha Miettinen (kuvaaja Heikki Virtanen)

Rengastukset

Juha Miettisen ansiosta aseman toiminta oli varsin kattavaa sen toiminnan alusta aina vuoteen 1995 asti. Tuona aikana rengastettiin keskimäärin 6300 lintua vuodessa, huippuna yli yhdeksän tuhatta rengastusta vuonna 1989. Vuosina 1996-98 rengastusmäärät laskivat, vaikka miehitys pysyi suunnilleen samalla tasolla. Osittain asian selittää näinä vuosina miehityksen puutteellisuus tärkeinä aikoina, jolloin lintuja olisi ollut paljon liikkeellä, osittain sääolot ja lintujen huono pesimätulos.Vuodesta 1999 lähtien pienentyneet rengastusmäärät sen sijaan voidaan selkeästi laittaa alentuneen pyyntitehon syyksi ja vuoteen 2004 saakka pyynti olikin melko satunnaista. Sen jälkeen pyynti on ollut taas kattavampaa ja lintuja on rengastettu keskimäärin 3400 vuodessa (kuva 1).

Ringing-totals-1984-2014

Kuva 1. Vuosittaiset rengastussummat 1984-2014 (lintuas_reng_vuositt_diag.xls).

Kaikkiaan on vuoden 2014 loppuun mennessä rengastettu 121 230 lintua 138 lajista (taulukko 1, lintuas_reng_vuositt1.xls). Ylivoimaisesti runsain laji on pajulintu, yhtä selvä kakkonen puolestaan hömötiainen. Nämä kuvastavatkin hyvin aseman kaksitahoista luonnetta: toisaalta saadaan sisämaapyynnille tyypillisiä pensaikko- ja rantabiotoopeissa viihtyviä muuttolintuja keväällä ja kesällä/alkusyksystä, toisaalta runsaasti vaelluslintuja loppusyksystä.

Kymmenen eniten rengastettua lajia 1984-2014.
Pajulintu 29 830
Hömötiainen 14 005
Urpiainen 9 468
Talitiainen 7 066
Sinitiainen 6 284
Pyrstötiainen 5 068
Ruokokerttunen 4 860
Pajusirkku 4 499
Punarinta 3 891
Hippiäinen 2 707

homoti2

Hömötiainen (Tarmo Sotikov)

Aseman erikoisuutena ovat monet harvalukuiset itäiset ja pohjoiset lajit. Muualla vähän rengastettuja kahlaajia ovat mm. jänkäsirriäinen, heinäkurppa ja jänkäkurppa. Harvalukuisia vaelluslintuja puolestaan edustavat pohjantikka, valkoselkätikka, hiiripöllö ja tundraurpiainen. Yksi iloisimmista yllätyksistä on ollut lapintiaisen esiintyminen säännöllisenä vaeltajana. Edelleen vähän rengastettuja lajeja edustavat idänuunilintu, viitakerttunen ja lapinkirvinen sekä kultasirkku, pikkusirkku ja pohjansirkku. Höytiäisen kanavan lintuasema ei aivan saariasemien tapaan houkuttele harvinaisuuksia, mutta kyllä verkkoon on täälläkin saatu mukavia lajeja, kovimpina sitruunavästäräkki, kenttäkerttunen ja viitatiainen. Itäisiä uunilintuja saadaan lähes vuosittain. Säännöllisimmin esiintyy taigauunilintu (28), mutta vuosien varrella on saatu niin lapinuunilintuja (4), hippiäisuunilintuja (5) kuin tristis-tiltalttejakin (3). Pohjois-Karjalassa harvinaisia eteläisiä rengastuslajeja ovat olleet kirjokerttu ja rastaskerttunen. Muita rengastettuja ‘rareja’ ovat rantakurvi, sinipyrstö (2) sekä kaakkoista homeyeri-alalajia edustanut isolepinkäinen.

Hyönteissyöjien muutto

Taulukossa 2 on esitetty eräiden hyönteissyöjien muuton ajoittuminen aseman rengastusten perusteella vuosina 1984-94 (Latja 1996). Päivämäärät ilmaisevat päivät, joihin mennessä on rengastettu 10, 50 ja 90 % lajin yksilöistä. Ensimmäisen ja viimeisen päivämäärän väliin ajoittuu siis 80 % lajin rengastuksista ja tämä väli kuvaa lajin päämuuttokautta. Keskimmäinen päivämäärä on mediaanipäivä, johon mennessä on rengastettu puolet lajin yksilöistä. Se kuvaa lajin muuton keskimääräistä ajoittumista kymmenen vuoden aineistossa.

hyonteissyojat

Vaelluslinnut

sitta2

Pähkinänakkeli

Toimintansa alusta asti asema osoittautui hyväksi vaelluslintupaikaksi. Laaja Pyhäselkä ohjaa vaeltajat rantaa pitkin aseman alueelle ja verkkoihin. Pääosassa syksyn vaelluksissa ovat tiaiset. Tali- ja sinitiainen vaeltavat säännöllisesti lähes joka syksy eli ovat lähinnä osittaismuuttajia. Runsaslukuisin vaeltaja on ollut hömötiainen jonka parhaita vuosia ovat olleet -86, -87, -88, -91 ja -95, jolloin syksyn aikana on rengastettu yli tuhat hömötiaista. Sen jälkeen rengastusmäärät ovat jääneet selvästi alle noiden vuosien. Lapintiaisella parasta aikaa oli 90-luvun alkupuoli, kun kolmena syksynä rengastettiin yli 30 lappalaista. Sen jälkeen samaan on päästy vain vuonna 2001. Kuusitiaisella hyviä vuosia ovat olleet -85, -91, -97 sekä -09. Pyrstötiaisella voimakkaimmat vaellukset ovat olleet -85, -96, -01 ja -05, hippiäisellä -89, -92, -95 ja -05 ja pähkinänakkelilla -95. Tiaisten vaelluksista on julkaistu erillinen artikkeli (Latja 1995b), lisäksi aseman hömötiaisaineisto on ollut osana laajempaa tutkimusta lajin liikkeistä (Aalto et al. 1995).

Varsinkin helmipöllöjä saatiin 80-luvulla säännöllisesti jonkin verran, mutta sen jälkeen tilanne on niiden suhteen ollut heikko, poikkeuksena vuosi -99. Tosin yöpyynti ja varsinkin atrapin käyttö on ollut hyvin satunnaista. Käpytikalle ylivoimaisesti paras syksy on ollut -93, pikkutikalle puolestaan -86 ja -95. Pohjantikkoja taas on saatu parhaiten syksyinä -85 ja -08. Asemalla pyydettyjen lintujen joukossa on ollut useita kahdella Laatokan itärannan lintuasemalla rengastettuja sini-, hömö- ja pyrstötiaisia. Näyttää ilmeiseltä, että ainakin näiden lajien kohdalla suuri osa asemalla rengastettavista vaeltajista on peräisin itänaapurista. Aseman hömötiaisista puolestaan on kertynyt kymmeniä löytöjä lähinnä Tauvo-Hanko sektorilta Länsi-Suomesta. Myös kuusitiaisvaellukset yltävät parhaina vuosina Pohjois-Karjalasta rannikoille, mistä osoituksena löydöt Tauvosta ja Hangosta. Talitiaislöytöjä on saatu useita Lounais-Suomesta, kun taas sinitiaisten vaellus näyttää löytöjen perusteella jatkuvan asemalta lähinnä luoteeseen. Pyrstötiaisia on länsi- ja etelärannikon lisäksi löytynyt Ruotsista, Virosta ja Liettuasta.

Pesäpoikasrengastukset

Kesällä aseman ympäristöstä rengastetaan vaihtelevalla tehokkuudella pesiviä lintuja ja niiden poikasia. Runsaimpia ovat olleet pönttölinnut talitiainen, sinitiainen ja kirjosieppo sekä naurulokki. Rastastutkimuksen ansiosta myös punakylki- ja räkättirastaita on rengastettu runsaasti. Suiston metsässä olevasta pöntöstä on rengastettu jo 44 lehtopöllön poikasta. Alueelle vuonna 2005 pesimään asettunut valkoselkätikkapari ja sen yli 20 rengastettua jälkeläistä ovat yksi viime vuosien ilahduttavimmista tapauksista. Pikkusirkku pesi alueella vuonna 1993, jolloin rengastettiin emojen lisäksi kuusi poikasta. Muita pesältä rengastettuja lajeja ovat mm. ruskosuohaukka, nuolihaukka, pikkulokki ja urpiainen.

Talvilinnut

Ruokintapaikoilta pyydetään talvilintuja marras-huhtikuussa noin kerran viikossa. Varsinaisia talvilintuja on rengastettu kaikkiaan tuhansia. Runsaimmat lajit ovat odotetusti punatulkku ja keltasirkku. Myös tiaisia ja Carduelis-lajeja saadaan runsaasti. Harvalukuisempia talvisaaliita edustavat valkoselkä- ja pikkutikka, varpuspöllö, tilhi ja pähkinänakkeli. Huhtikuussa ruokintapaikoilta saadaan aikaisia muuttolintuja (mm. punarinta, peippo, järripeippo ja pajusirkku).

Löydöt ja kontrollit

ppug

Suokukko (kuvaaja Roni Väisänen)

Aseman rengastukset ovat tuottaneet jo yli sata ulkomaista löytöä, joista suurin osa Länsi- ja Etelä-Euroopasta. Löytöjen helmi on Suomen toinen rengaslöytö Kiinasta: elokuussa -95 rengastettu pohjansirkku pyydystettiin häkkilinnuksi huhtikuussa -96 Heilongjiangin maakunnassa Kiinan pohjoisosasta (ks. Haapala 1997). Lähes yhtä kaukaa on toukokuinen suokukkolöytö Itä-Siperiasta; toinen suokukko puolestaan on löytynyt lajin talvehtimisalueelta Senegalista. Kaukaisempia löytöjä ovat lisäksi urpiainen Uralilta, harmaasieppo Turkista, kirjosieppo Marokosta, pajulintu ja satakieli Egyptistä sekä haarapääsky Zimbabwesta. Muita mielenkiintoisia löytöjä ovat jänkäkurpat Ranskasta, Italiasta ja Kreikasta, liro Kuwaitista ja helmipöllö Röstin saarelta Lofoottien eteläkärjestä. Aseman rengaslöydöistä on julkaistu myös erillinen artikkeli (Latja 1995a).
Asemalla tehdään myös paljon kontrolleja omista rengastuksista ja vuosittain tavataankin yleensä yli sata edellisvuosina rengastettua lintua. Eniten kontrolleja tehdään paikkalinnuista (käpytikka, tiaiset, keltasirkku) ja aseman ympäristössä pesivistä muuttolinnuista (kirjosieppo, ruokokerttunen, pajulintu, pajusirkku). Kontrollit ovat tuottaneet mm. Suomen vanhimman pähkinänakkelin ja toiseksi vanhimman pajulinnun.

Lopuksi
Kuten sanottu, aseman toiminta on ollut varsin harvojen, lähinnä paikallisten rengastajien harteilla. 2000-luvulla on onneksi noussut uusia rengastajia mukaan toimintaan. Myös muualta ovat kaikki asemalla toimimisesta kiinnostuneet, niin rengastajat kuin avustajatkin, edelleen tervetulleita. Ota yhteyttä asemanhoitaja Markku Huttuseen (p. 050-4005988, e-mail markku.j.huttunen@uef.fi) tai allekirjoittaneeseen (p. 050-5758425, e-mail alatja@gmail.com).

Kirjallisuus

Aalto, P., Ader, A., Baumanis, J., Busse, P., Latja, A., Leivits, A., Miettinen, J., Ojanen, M., Pakkala, H., Tynjälä, M. & Vilbaste, E. 1995: Autumn migration of the Willow Tit (Parus montanus). – Ring 17, 1-2.Haapala, 1997: Suomalainen pohjansirkku löydetty Kiinasta! – Linnut 32 (2).Hottola, P. 1998: Höytiäisen kanavan suiston linnuston perusselvitys ja kunnostussuunnitelma 1998. – Käsikirjoitus, Pohjois-Karjalan ympäristökeskus.Latja, A. 1995a: Höytiäisen lintuaseman rengaslöydöt. – Siipirikko 22 (1).Latja, A. 1995b: Tiaisvaellukset Höytiäisen lintuasemalla vuosina 1985-94. – Siipirikko 22 (3).Latja, A. 1996: Hyönteissyöjien muutto Höytiäisen lintuasemalla. – Pohjois-Karjalan linnut, Siipirikon 25-vuotisjuhlajulkaisu. Kirjoittajan osoite/Authors address: Kalevankatu 41 B 18 FIN-80100 JOENSUU