Harvinaisuushavaintolomakkeen täyttöohjeet ARK/RK
Alla olevat ohjeet on kopioitu Suomen Rariteettikomitean kotisivulta ja ne perustuvat artikkeliin: Hannu Jännes & Tom Lindroos 1998: Uudistuneen RK-lomakkeen täyttöohjeet. Bongari 12: 114-122.
RK-lomakkeen täyttöohjeet (ohje pdf:nä)
RK otti vuonna 1997 käyttöön uuden havaintoilmoituslomakkeen, joka korvaa vanhan, yli 20 vuotta käytössä olleen lomakkeen. Uudistuksen tarkoituksena oli selventää niitä vanhan lomakkeen kohtia, jotka selvästi aiheuttivat väärinkäsityksiä havainnoijien keskuudessa ja johtivat puutteellisiin kuvauksiin. Lisäksi uudella lomakkeella pyritään utelemaan entistä yksityiskohtaisemmin joitakin sellaisia seikkoja, joiden merkitys on viime aikoina korostunut. Uuden RK-lomakkeen esittelyn yhteydessä on hyvä kerrata myös sen täyttöön liittyviä asioita.
Periaatteessa RK-ilmoituksen tekeminen on hyvin yksinkertaista. Esitäytetylle lomakkeelle ja sen mahdollisille liitesivuille kirjoitetaan kaikki se mitä linnusta on maastossa nähty! Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että asian toteutus ei aina ole näin helppoa ja siksi tiettyjen perusasioiden kertaaminen lienee paikallaan ennen kuin itse RK-ilmoitusta aletaan edes täyttää.
Maastossa
Löytäessäsi harvinaisen linnun huolehdi siitä, että sen ulkonäkö ja äänet dokumentoidaan riittävän huolellisesti. Perussääntönä on, että mitä harvinaisempi ja vaikeammin määritettävä laji, sitä yksityiskohtaisempi ja perusteellisempi täytyy ilmoituksen olla. Sen tulisi aina perustua havaintohetkellä tehtyihin muistiinpanoihin (ks. tarkemmin alla). Valokuvat, videot ja äänitykset ovat myös erittäin vahvoja dokumentteja ja riittävät joskus sellaisenaankin havainnon hyväksymiseen, mutta usein esimerkiksi huono valokuva kaipaa tuekseen sanallisen kuvauksen. Käytännön tilanteissa harvinaisuuden tuntomerkit kannattaa yleensä tallentaa ensin sanoin ja piirroksin paperille, ja vasta sitten tarttua kameraan tai äänityslaitteisiin (kuitenkin liiton sääntöjä kunnioittaen). Jos harvinaisuus katoaa ennen kuin siitä saadaan kuvia, eikä linnusta ole muistiinpanoja, saattaa lomakkeen täyttäminen olla varsin hankalaa. RK:n kannalta parhaassa mahdollisessa ilmoituksessa linnun piirteet selviävät jo huolellisesta sanallisesta kuvauksesta ja piirroksista, joiden tukena on vielä valokuvia tai äänitys. Linnun löytäjän on ensisijassa otettava vastuu siitä, että havainto dokumentoidaan riittävän hyvin. Mikäli olet epävarma omista kyvyistäsi, delegoi tehtävä kokeneemmalle kollegallesi.
Alkuperäismuistiinpanot
Alkuperäismuistiinpanot ovat havainnon käsittelyn kannalta erittäin tärkeä dokumentti, jonka merkitystä ei voi liikaa korostaa. Sen perusteella RK voi arvioida sitä, kuinka hyvin ja huolellisesti lintua on havaintohetkellä katsottu ja kuinka hyvin siitä lomakkeelle laadittu kuvaus vastaa maastossa havaittuja tuntomerkkejä. Muistiinpanot tai niiden kopio on aina syytä toimittaa RK:lle havaintoilmoituksen liitteenä. Jos käsialasi on vaikeasti tulkittavaa, voit liittää mukaan myös muistiinpanojen puhtaaksikirjoitetun version. Alkuperäismuistiinpanojen merkitys korostuu sellaisissa tapauksissa, joissa linnusta ei ole muuta dokumenttia kuin kirjallinen kuvaus. RK toivoo, että kaikissa erittäin harvinaisia tai maalle uusia lajeja koskevissa ilmoituksissa on automaattisesti liitteenä myös kopio alkuperäismuistiinpanoista. Jos muistiinpanoja ei ole liitetty lomakkeen mukaan, voi RK pyytää niitä erikseen nähtäviksi. Tyypilliset ensihetken muistiinpanot koostuvat avaintuntomerkkejä kuvaavista hätäisistä piirroksista ja lyhyistä värejä, ääniä ja liikkumistapoja selventävistä kommenteista. Jos lintu pysyy pitempään paikalla, kannattaa ensikuvausta ruveta tarkentamaan ja täydentämään. Muistiinpanot on hyvä tehdä valmiiksi jo lintua katsellessa, jolloin mahdollisia unohtuneita yksityiskohtia voi koko ajan tarkastaa linnun ollessa vielä näkyvissä. Jos paikalla on muita lintuharrastajia, keskustele myös heidän kanssaan tuntomerkeistä ja pyri ratkaisemaan mahdolliset ristiriitaiset käsitykset kohteen ollessa vielä näkyvissä, sillä myöhemmin se on yleensä mahdotonta. Jos havaintotilanne on nopea, tee muistiinpanot heti linnun kadottua näköpiiristä. Muistiinpanoja voi vielä täydentää myöhemmin, jos niistä on unohtunut yksityiskohtia, jotka havaintohetkellä varmasti todettiin, mutta kuvauksen muuttaminen jälkeenpäin paremmin kirjallisuustietoja vastaavaksi ei ole hyväksyttävää.
Muita ohjeita
Täytä lomake mahdollisimman pian havainnonteon jälkeen ja toimita se pikaisesti oman alueesi aluevastaavalle, joka välittää sen eteenpäin RK:lle. Ilmoituksen tekemistä ei ole mitään syytä viivytellä, sillä muistikuvat linnusta eivät varmasti kirkastu havaintoa kypsytellessä. Nopealla toiminnalla vältät myös sihteerin ahdistelusoitot ja vähennät RK:n puhelinkuluja. Nyrkkisääntönä on, että mitä harvinaisempi tai vaikeammin tunnistettava laji on kyseessä, sitä nopeammin lomake on syytä toimittaa RK:lle, jotta se ehtisi ajoissa katsaukseen. Tämä siksi, että vaikeiden tapausten käsittely saattaa kestää kauankin, etenkin jos havaintoa joudutaan kierrättämään ulkomaisilla asiantuntijoilla. Jos haluat helpottaa havaintojen kopiointia ja vähentää RK:n sihteerin työtaakkaa, toimi seuraavasti. Vältä kirjoittamasta lomakkeen marginaaleihin ja käytä kirjoittamiseen mieluiten konetta tai mustaa kynää. Älä kirjoita lomakkeen kääntöpuolelle, vaan käytä erillisiä valkoisia A4-kokoisia papereita. Jos niputat ilmoituksen ja sen liitteitä yhteen, käytä paperiliitintä (”klemmaria”) ja vältä mahdollisuuksien mukaan nitojaa, sillä kopioimisvaiheessa paperit joudutaan irrottamaan toisistaan ja niittien aukominen vie kohtuuttomasti aikaa.
Suoraan tietokoneelta tulostetut lomakkeet ovat vuosien mittaan yleistyneet. Tulosteen ei tarvitse muistuttaa ulkoasultaan esipainettua RK-lomaketta. Riittää kun esität asiat suunnilleen samassa järjestyksessä. Muista aina jättää tilaa RK:n diarionumerolle. Valmis lomakepohja on haettavissa RK:n kotisivuilta osoitteesta http://www.birdlife.fi/rk/ ja niitä saa myös kaikilta aluevastaavilta ja RK:n sihteeriltä.
RK-LOMAKKEEN TÄYTTÖOHJEET
Laji (alalaji)
Lajin suomenkielinen tai tieteellinen nimi. Käytä rodun eli alalajin nimeä vain silloin, kun se on todella pystytty määrittämään ja haluat RK:n ottavan kantaa määritykseen. Alalajeilla ei ole yleensä suomenkielisiä nimiä, joten käytä tieteellistä nimeä. Esimerkiksi: ”Lanius senator, rotu badius”, ”Punapäälepinkäinen rotu badius” tai ”Lanius senator badius”. Alalajin määritysperusteiden tulee tietysti ilmetä kuvaus-osassa.
Lukumäärä, sukupuoli, ikä
Nämä tiedot ilmoitetaan niin tarkasti kuin varmuudella on pystytty toteamaan. Ikä voidaan merkitä kalenterivuosina (1kv, +1kv, 2kv, +3kv) tai esimerkiksi juv, sub-ad, ad. Linnun puku on myös syytä ilmoittaa, esim. talvipuku, juhlapuku, vaihtopuku. Muista, että iän ja sukupuolen määritysperusteiden tulee ilmetä kuvaus-osassa. Mikäli olet epävarma linnun sukupuolesta tai iästä, jätä kohta tyhjäksi – älä arvaile!
ART-diario ja RK-diario
Ei täytetä. Nämä kohdat on varattu alueellisten harvinaisuuskomiteoiden ja RK:n arkistointinumeroita varten.
Päivämäärä ja kellonaika (mistä mihin)
Tässä mainitaan ne päivämäärät ja kellonajat, jolloin olet itse katsellut lintua, eli se aika, jonka kuluessa tehtyihin havaintoihin lomakkeella esitetyt tuntomerkit perustuvat. Esimerkiksi 16.4. 1998 11.30-12.05. Muuttavista linnuista on hyvä ilmoittaa myös ohitusaika, esimerkiksi. 9.03-9.20 (ohitus 9.12). Muista mainita myös havaintovuosi!
Tiedossa olevat ääripäivät (ja havaitsijat)
Tässä ilmoitetaan linnun koko oleskeluaika, jos se poikkeaa edellisessä kohdassa ilmoitetusta. Tähän kohtaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota, sillä RK:n on usein vaikeaa ja työlästä selvittää tietoa jälkikäteen. Merkitse ainoastaan ”varmat” ääripäivät ja havaitsijoiden nimet, jos ne ovat tiedossa, esim. ”ainakin 10.10. asti (HH, piipparitieto)”. Mikäli jompikumpi tiedoista on epävarma niin mainitse tästä. Noudata varovaisuutta ääripäiviä ilmoittaessasi, sillä erityisesti viimeisellä havaintopäivällä on joskus taipumusta ”venyä”. Epävarmimpia huhuja ei ole syytä mainita. Muista että periaatteessa myös ääripäivinä tehtyjen havaintojen tulisi olla RK-kelpoisia.
Linnun löytäjä on (täytetään jos eri kuin ilmoittaja)
Jos linnun on löytänyt joku muu, mainitse löytäjän nimi. Jos löytäjän nimi ei ole tiedossa, merkitse ”?”. Linnun alkuperäisen löytäjän nimi pyritään aina selvittämään ja julkaistaan myös RK-katsauksessa, vaikka hän ei itse havaintoilmoitusta tekisikään.
Havaintoetäisyys
Arvio havaintoetäisyydestä ilmoitetaan metreissä (kilometreissä), esim. 150-200 m, 0,5 km, 1-1,5 km. Etäisyyksien arviointi on tunnetusti vaikeaa ja sitä kannattaa harjoitella. Jos havaintopaikka on tuttu ja etäisyydet ovat tiedossa tai etäisyys lintuun on mitattu kartalta, niin mainitse myös tämä. Etäisyystietoja voi tarkentaa kohdassa havaintotilanne.
Lentokorkeus
Ohilentävästä linnusta ilmoitetaan arvioitu lentokorkeus suhteessa havainnoijiin ohitushetkellä tai silloin kun lintu on ollut parhaiten näkyvissä.
Optiikka
Tässä ilmoitetaan, mitä optisia apuvälineitä on ollut käytössä, esim. kiikari 10x, 8×40, KP 30-60x, Leica 32x jne. Jos lintua on tarkkailtu ilman optisia apuvälineitä, tämä on syytä mainita, esim. ei optiikkaa. Jos kohta on jätetty tyhjäksi, tulkitaan sen tarkoittavan, että optiikkaa ei ole ollut käytössä.
Sää- ja valaistusolosuhteet (pilvisyys, näkyvyys, tuuli, myötä/vastavalo ym.)
Tärkeä kohta, jonka tarkoituksena on selvittää minkälaisissa olosuhteissa havainto on tehty. Erityisen tärkeää on tuoda esille tuntomerkkien näkemiseen vaikuttavat olennaiset tekijät, kuten valaistusolosuhteet (myötä-, vasta-, sivuvalo, kirkas auringon paiste, iltahämärä), näkyvyys (mahdollinen sumu, väreily) ja tuuliolosuhteet (tyyntä, NW-myrsky 7bf).
Havainto-olosuhteisiin liittyviä, havainnon arvioinnin kannalta tärkeitä kohtia, on usein syytä tarkentaa kohdassa Havaintotilanteen kuvaus. Tämä on erityisen toivottavia silloin, kun kyse on esim. muuttavasta linnusta, josta on nähty eri asioita eri etäisyyksiltä ja eri valaistusolosuhteissa. Jotkut havainnoijat liittävät ilmoitukseen säännöllisesti kartan tai yksinkertaisen piirroksen, jonka avulla em. seikat on helppo esittää.
Havaintopaikka (kunta ja kylä)
Itsestään selvä. Jos olet epävarma nimistä, niin tarkasta kartasta. Jos tieto kaikesta huolimatta jää epävarmaksi, niin käytä kysymysmerkkiä.
Biotoopin kuvaus, muuttavalta suunta
Tässä selvitetään minkälaisessa ympäristössä havainto on tehty. Yleensä lyhyt luonnehdinta riittää: ”merenrantaliete, puhdistamoallas, mullospelto”. Muuttavan suunta voidaan merkitä esimerkiksi N tai pohjoinen. Lentosuunnan muutokset merkitään kauttaviivalla, esim. NW/SE.
Havaintotilanteen kuvaus (linnun löytyminen, käyttäytyminen, havainto-olosuhteet, ym.)
Tämä on havainnon arvioinnin kannalta tärkeä kohta, joka on syytä täyttää huolellisesti. Voit tässä täydentää myös em. havainto-olosuhteisiin liittyviä yksityiskohtia ja selventää mitä tuntomerkkejä missäkin vaiheessa on havaittu ja millaisissa valaistusoloissa ja miten pitkiä aikoja lintua on katseltu. Esim. ”löytyi hyyppiä laskiessa, seisoskeli pääasiassa pellolla n. 500 metrin päässä sivuvastaisessa valossa, mutta saatiin myös tarkastella noin 20 minuutin ajan kaukoputkilla 100 metrin etäisyydeltä hyvässä myötävalossa, jolloin kaikki tuntomerkit näkyivät erinomaisesti”.
Vertailukohteena olleet muut linnut
Mainitse lähistöllä olleet muut lintulajit ja se oliko sinulla mahdollisuus suoraan vertailuun vai olivatko vertailulajit esimerkiksi selvästi kauempana. Esitä tarvittaessa myös vertailukohteena olleiden lajien määritysperusteet. Esimerkiksi tilanteessa, jossa harvinaisen petolinnun kimppuun käy lokki, on tärkeää tietää myös ne perusteet, joilla lokin laji määritettiin. Joidenkin tuntomerkkien arvioinnin kannalta (esim. lokkien selän väri) voi olla jopa tärkeää tietää olivatko vertailukohteena olleet linnut samassa asennossa ja samassa kulmassa valoon nähden kuin itse kohde.
Koko ja sen määritysperusteet
Vertaa kokoa toiseen lajiin, jos sellainen on lähettyvillä, esim. ”tylliä suurempi”, ”noin naarassuokukon kokoinen”. Mikäli koon määritys perustuu pelkkään arvioon, mainitse tästä, esim. ”suunnilleen varpusen kokoinen, punatulkkua pienempi (arvioitu)”.
Kuvaus linnusta (muoto ja väritys, liikkumis- ja lentotapa, pyydystetystä renkaan numero, mitat ja siipikaavio ym.)
Tämä on lajinmäärityksen arvioinnin kannalta kaikkein tärkein kohta, ja se on syytä täyttää huolellisesti. Mitään linnusta havaittua yksityiskohtaa ei kannata jättää mainitsematta. Kuvauksen tulee perustua vain ja ainoastaan maastossa havaintohetkellä todettuihin tuntomerkkeihin ja niistä tehtyihin muistiinpanoihin.
Kuvausta tehtäessä on syytä kiinnittää huomiota esityksen selkeyteen. Hyvä tapa selkeyttää kuvausta on jakaa se osiin, esim. muoto- ja liikkumistapa, yläpuolen väritys, alapuolen väritys. Jos linnussa on paljon pienipiirteisiä kuvioita ja paljon tuntomerkkejä, kannattaa jaottelua ehkä tarkentaa, esim. pää, vatsa, selkä, siivet päältä, siivet alta, pyrstö jne.
Esitystapoja on monia ja paras jaottelu vaihtelee lajista ja tilanteesta riippuen. Seuraava Parviaisen (1979) esittelemä selkeä malli on edelleen käyttökelpoinen ja kannattaa tässä ehkä toistaa lähes alkuperäisessä muodossaan: ”Tarkka kuvaus kannattaa yleensä aloittaa yleiskuvauksella. Siinä hahmotellaan linnun ulkonäön pääpiirteet. Yleiskuvauksen tarkoituksena on tehdä selväksi havainnon tarkastajalle, että laji on määritetty suvulleen oikein ja että myös ne saman suvun lajit ovat poissuljetut, joihin käsiteltävän linnun ei ensi sijassa pitäisi olla sekoitettavissa.” Melko tavallista esim. pikkukiljukotkahavaintoa ilmoitettaessa on, että lomakkeella tyydytään selvittämään eroja vain kilju- ja arokotkaan eikä esitä kunnollista yleiskuvausta, jonka perusteella esim. merikotka olisi varmasti poissuljettavissa. ”Samoin kuvattaessa sirriharvinaisuuden ulkonäköä on muistettava riittävän tarkan yleiskuvauksen avulla tuoda esiin perusteet, jotka kiistattomasti osoittavat kyseessä olevan nimenomaan sirrin eikä johonkin muuhun sukuun kuuluvan, kenties meillä ennen tapaamattoman kahlaajalajin tai esim. tavallisen suokukon.” ”Yleiskuvauksen yhteydessä tai sen jälkeen esitetään linnun ulkonäön yksityiskohtien tarkka kuvaus. Tässä yhteydessä selvitetään tarkasti kaikki linnusta maastossa havaitut piirteet. Erityisen suotavia ovat piirrokset ja vertailut muihin lajeihin. On muistettava mainita, mitkä edellytykset suoraan vertailuun muihin lajeihin ovat olleet tai miten muuten vertailu on tehty (näitä seikkoja voi tuoda esille myös kohdissa vertailukohteena olleet muut lajit). Erityistä huomiota on kiinnitettävä värien ilmaisemiseen. Sopivan väri-ilmaisun keksiminen on toisinaan sangen vaikeata. Mm. juuri tämän vuoksi vertailu toiseen lajiin saattaa olla verrattomaksi avuksi niin havainnoijalle kuin havainnon tarkastajallekin. Epämääräisiä ilmaisuja on pyrittävä välttämään kaikin tavoin. Väri-ilmaisun viimeisen osan, joka ilmaisee päävärin, on oltava perusmuodossa. ”Harmaanruskehtava” ei riitä, sillä se ei vielä ilmaise väriä, koska esim. keltainen tai punainen voi olla ruskehtava. Pitää siis olla ”harmahtavanruskea”, ”tumman sinertävänharmaa” jne. On myös otettava huomioon, että ”vaalea” ei välttämättä ole lähelläkään valkeata, joten vaaleus- (tummuus-) asteen lisäksi on ilmoitettava myös värin perussävy (”vaaleanharmaa”, ”tummahkonruskea” jne.). Myös muodon kuvaukset ovat usein ylimalkaisia. Käyttökelpoinen tapa suuruussuhteiden esiintuomiseksi on linnun ruumiinosan koon vertaaminen saman linnun toiseen osaan. Ei riitä, että kahlaajan nokka kuvaillaan ”lyhyeksi ja suoraksi”, vaan nokan pituutta on verrattava esimerkiksi pään pituuteen. Samoin on hyödyllistä totutella vertaamaan petolinnun pyrstön pituutta siipien leveyteen, mahdollisesti myös pään ja kaulan ulkonevuutta pyrstön pituuteen jne. Kaikenlaisia itsestäänselvyyksiä on kartettava. Ei riitä, että linnulla mainitaan olleen ”suuret valkeat siipilaikut”, vaan näiden ”laikkujen” koko, muoto ja sijainti on kuvailtava (mielellään myös piirroksin), olkoonpa laji havainnoijan omasta mielestä kuinka helposti tahansa tunnettavissa.”
Piirrokset
Piirrosten avulla on usein helppo kuvata ja tarkentaa asioita, joiden esittäminen on usein sanallisesti vaikeaa. Tyypillisiä piirroksin kuvattavia asioita ovat esimerkiksi erilaisten laikkujen muoto, naamankuviot tai höyhenkuvioiden yksityiskohdat. Piirroksen ensisijainen tarkoitus on tarkentaa sanallista kuvausta, ei korvata sitä kokonaan. Vaatimattomiakaan piirrustuksia ei ole syytä väheksyä, vaan liittää ne ilmoitukseen. RK arvioi vain havaintoa, ei kenenkään taiteellisia kykyjä. Ainoa kuville asetettu vaatimus on, että ne perustuvat maastossa todella havaittuihin tuntomerkkeihin ja mielellään jo paikan päällä luonnosteltuihin piirroksiin, joita voi tarvittaessa piirtää puhtaaksi. Piirroksen yhteydessä voi myös mainita, mitä piirteitä sillä yritetään kuvata ja mitkä osat eivät vastaa todellisuutta, esim. ”huomaa siipilaikun muoto ja siiven takareunan kuviointi, siiven muoto ei ole oikea”. Tässä yhteydessä kannattaa vielä mainita, että RK oudoksuu yksityiskohtaisia piirroksia, jotka eivät näytä perustuvan maastomuistiinpanoihin, vaan vaikuttavat pikemminkin kirjallisuudesta kopioiduilta. Niissä saatetaan esimerkiksi esittää piirteitä, joita lajilla ei todellisuudessa edes ole, vaikka ne joissakin kirjoissa sille piirretäänkin. Tällaiset piirrokset ovat usein loppuun asti viimeisteltyjä, mutta RK-dokumenttina niillä on vähän arvoa.
Tärkeä edellytys linnun ulkonäön kuvaamiseksi on höyhenpuvun eri osien nimien ja sijainnin tunteminen. Toki jotkut lajit, kuten esimerkiksi mustapääsirkkukoiras tai pitkäjalka, on varsin helppo kuvata ”jokamiehen” tuntemin anatomian termein, mutta esimerkiksi mongoliankirvisen tai nuoren sirrin höyhentarkka kuvaaminen (määrittämisestä puhumattakaan) vaatii vankkaa höyhenalojen tuntemusta. Ne on kaikkien syytä opetella lintukirjojen avulla ja maastossa harjoittelemalla.
Äänet
Äänikuvaukseen kannattaa kiinnittää huomiota. Pelkkä kirjainyhdistelmä ei välttämättä kerro kovin paljon äänestä. Pyri luonnehtimaan myös äänen pituutta, korkeutta, voimakkuutta, sävyä ja rakennetta, esim. alussa heikko ja tasaisesti laskeva, noin 2 sekunnin pituinen pehmeä, matala ääni, sitten lyhyt tauko ja lopuksi 4-5 tavun mittainen nopea ja kimeä kiikitys, joka päättyi käheään yskäisyyn ”uuuuuuh, kikikikiäh” Myös ääntelyaktiivisuus ja äänen kuuluvuus maastossa ovat mielenkiintoisia tietoja. Vertaaminen tuttuihin tai samankaltaisiin lajeihin antaa havainnon arvioijalle usein hyvän yleiskäsityksen äänestä. Jos käytät välimerkkejä rytmittämään äänen kuvausta, varmista että käytät niitä oikein! Esimerkiksi ”tritritri”, ”tri tri tri” ja ”tri, tri, tri” ovat rakenteeltaan toisistaan selvästi eroavia äänisarjoja. Välimerkkien merkitys esitellään useimmissa lintukirjoissa.
Lajit joihin lintu lähinnä olisi sekoitettavissa, ja kuinka erotettiin niistä
Tässä kohdassa on vielä lopuksi tarkoitus pohtia lyhyesti määritystä ja käytettyjä määritysperusteita. (Ja ehkä harkita vielä kerran, onko määritys havaittujen tuntomerkkien perusteella ehdottoman varma). Esim. ”erosi kiurusta mm. koon, muodon ja pyrstön kuvioinnin perusteella, arokiurusta siiven ja pyrstö kuvioinnin ja nokan värityksen perusteella”.
Liitteet
Tässä mainitaan kaikki ne liitteet, jotka lomaketta seuraavat. Jos lisämateriaalia, kuten valokuvia on olemassa, mutta niitä ei jostain syystä ole liitetty ilmoitukseen mukaan, jätä kyseinen kohta tyhjäksi (mutta mainitse asiasta esim. linnun kuvauksen yhteydessä ja kerro kuka kuvat on ottanut). RK haluaa yleensä aina nähdä linnusta mahdollisesti otetut valokuvat ennen kuin se tekee päätöksen havainnosta.
Originaalikuvien tai -äänitteiden lähettämistä kannattaa välttää, jos se suinkin on mahdollista. Käytännöllisintä on kopioida alkuperäismateriaali ja lähettää kopiot RK:lle. Muista erikseen mainita, jos RK saa pitää kuvat ja äänitteet (mikä on toivottavaa). Alkuperäismuistiinpanot tarkoittavat maastossa havaintohetkellä tehtyjä muistiinpanoja. Kopio niistä on syytä toimittaa RK:lle havaintoilmoituksen mukana. Mikäli muistiinpanot koostuvat lukukelvottomista pikakirjoitushieroglyfeistä, voit kirjoittaa ne puhtaaksi ja liittää molemmat dokumentit ilmoituksen mukaan.
Havaitsijat
Merkitse tähän havaintohetkellä paikalla olleet tai esimerkiksi oma retkiseurueesi sekä näiden kokemukset tästä ja samannäköisistä lajeista. Muista tässä kohdassa myös mainita havaitsijoiden lintuharrastusvuosien määrä. Aikaisemmista kokemuksista toteamus ”on” kertoo toivottoman vähän, joten pyri erittelemään kokemuksiasi perusteellisemmin. Esim. arosuohaukkanaaraasta tehtyä lomaketta arvioitaessa voi olla olennainen ero sillä onko havaitsija nähnyt 25 vuotta sitten yhden koiraan vai onko naaraiden määrittämiseen perehdytty pari kuukautta aikaisemmin Israelissa.
Ilmoittaja
Tähän merkitään havaintoilmoituksen täyttäjän nimi ja yhteystiedot sekä päiväys.
