Haapasalmi – Haapsalu -matkakertomus

Markku Halosen matkakertomus

Haapasalmi – Haapsalu

Kahden vuoden tauon jälkeen kävin perheeni kanssa lomalla aina yhtä viehättävässä Viron Haapsalun rantakaupungissa. Perhelomailun ohessa tavoitteena oli nähdä myös jonkin verran lintuja, ja siksikin loma oli ajoitettu syyskuun viimeiseksi linturikkaaksi viikoksi. Ehkä siihen sattuisi kurkien, hanhien ja vaelluslintujen muuttoakin?

Kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin Römssöössä. Kurkien päämuutto ehti mennä pohjoistuulissa ohi jo yli viikkoa ennen matkaamme. Silloin länsirannikon ehkä parhaassa muuttosumpussa, Puisen niemessä, olivat jotkut suomalaiset harrastajat päässeet nauttimaan ennätyksellisen kovasta muutosta. He olivat laskeneet 10 000 lintuun asti, jonka jälkeen oli kuitenkin vielä mennyt moninkertainen määrä. Kurkikanta onkin kasvamaan päin ja muutot ovat komistuneet viime vuosina tuntuvasti.

Myös närhiä oli ollut liikkeellä runsaasti kautta Viron, ja niitä oli toiveissa nähdä tälläkin retkellä. Samoin tiaisia oli laskettu muutamaa päivää aikaisemmin massiivisia määriä, jopa 100 000 lintua päivässä matkalla yllättäen pohjoiseen, etelämpänä Riianlahden rannalla Kablissa. Joten lintua tuntui liikkuvan, jos vain sää sallisi niitä nähdä.

Haapsalunlahdella

Saavuimme Viroon aurinkoisena ja lämpimänä sunnuntaina 25.9. Automatkalla Tallinnasta Haapsaluun näkyi lupaavasti satakunta lounasta kohti pyrkivää närheä. Perillä Haapsalussa suunnattiin ensimmäiseksi Afrikan rannan leikkipuistoon ja siinä vieressä olevalle lintutornille.

Kävin tornilla kaksi kertaa iltapäivän aikana. Ensimmäisellä käynnillä klo 14.00-14.30 meni 250 närheä ja toisella käynnillä klo 17-18 jo 2500 närheä. Linnut läksivät ylittämään lahtea  kaupungin pohjoispuolella olevasta Purksin kylän ympärillä olevasta laajasta niemestä. Suurin närhiparvi käsitti 600 lintua. Mitä menisikään huomenna?

Hanhiparvia velloi mukavasti eri puolilla kaikkiaan 40 000 linnun verran, mikä minnekin matkalla. Kurkia meni illansuussakin 300, osa keskeisille Purksin suunnan lepopelloille laskeutuen. On jännittävää ajatella, että suuri osa Suomen kurjista ja monista muista maalinnuista lentää tämän rannikkokaistaleen kautta – Haapsalun seutu on kovempi muuttopaikka kuin mitä moni arvaakaan.

Lahden paikallista lintuantia olivat perinteisesti sorsat ja muut vesilinnut, joita oli näkyvissä karkeasti 100 000, mikä lähellä mikä kaukana. Päälaji oli totutusti hyvin syksyyn sopiva haapana, mutta myös muita sorsia, erityisesti harmaasorsia, oli paljon. Harmaasorsia on kautta lahden mukana haapanaporukoissa niin paljon, että voidaan hyvin puhua 15 000-20 000 harmaasorsasta.

Lahden petolintuantia edustivat kymmenkunta merikotkaa, useat ruskosuohaukat sekä nuori punajalkahaukka. Haikaroista näkyvillä oli satakunta jalohaikaraa sekä 50 harmaahaikaraa. Jalohaikaroita lienee lahden alueella kaikkiaan ainakin 500, joista näin noin 300. Kyhmyjoutsenkin on runsastumaan päin, sillä lahdella voi arvioida olleen kaikkineen noin 5000 lintua.

Närhipäivä 26.9.2016

Seuraavana aamuna menin jo hämärissä Puiseen närhiä vastaanottamaan. Siellä olikin jo suomalaisia harrastajia samoissa aatoksissa. Heidän mukaansa sunnuntai-aamuna oli ollut vain muutamien satojen närhien menoa ja isompaa muuttoa edelleen jollain tavalla odotettiin. Haapsalun havaintojen pohjalta oli helppo sanoa epäuskoisille odottajille närhipäivän olevan juuri tänään.

Meno alkoikin jo varhain aamulla ja sitä kesti aina pitkälle iltapäivään. Närhiä alkoi lappaa isoissa parvissa tai laivueissa niemen kärkeen ja siitä korkealle merta vasten kohoten, niin että letkassa saattoi kieppua yli 500 lintua. Osa linnuista palasi korkealla takaisin niemen tyveä kohti, uusien parvien saapuessa samaan aikaan matalammalla niemen kärkeen.

Suomalaiset harrastajat laskivat 18 000 närheä, joka ei ollut kuitenkaan Viron muuttoennätys. Ennätys tehtiin minun, Järvisen Kimmon ja Immosen Tuomaksen toimesta 17.9.2003, jolloin meni peräti 36 000 närheä ja enemmänkin. Silloin meno oli selvästi hurjempaa, esimerkiksi isoin yhtenäinen närhikertymä meren yllä oli silloin 6000 lintua.

Puisessa viuhtoi hienosti myös haarapääskyjä, noin tuhat lintua. Tiaisia ja pyrstötiaisia vaelsi myös noin tuhat, joka oli kuitenkin Viron mittapuulla mitattuna pientä. Niemen kärjessä oli käynnissä tiaismylly korkeuksia kohti lintujen noustessa yrittämään meren ylle. Joukossa oli paljon myös pyrstötiaisia.

Lintuharrastajia houkutellen niemen kärkeen on rakennettu kaksikerroksinen majoitus-/tarkkailutalo, jonka yläkerran terassilta aukeaa täydellinen näkymä Väinämerelle. Mikä olisikaan hienompi paikka tarkkailla kevätarktikaa?

Muita paikkoja

Puisen niemen tyvellä olevalla Pögärinlahdella erottui 8000 valkoposkea sekä lukuisa määrä, 18 000, vesilintuja. Vesilinnuista huomattava osa oli sotkia, joita Väinämerellä piisaa. Merikotkat istuivat näennäisen sulassa sovussa kivien päällä aivan sorsien ja hanhien vieressä. Istuva kotka on näet hampaaton kotka.

Puoliltapäivin kävimme viereisessä Kiidevan kylän rannassa, johon on hiljattain rakennettu iso tarkkailutorni. Syysmuutolla olevat kurjet, sepelkyyhkyt ja muut maalinnut oikaisevat monesti tästä kohti Matsalunlahden poikki kohti Saastnan niemeä. Nyt paistattelimme päivää ja seurasimme ruovikoiden yllä lenteleviä satoja haarapääskyjä.

Aina yhtä linturikkaalla Haapsalunlahdella erottui esimerkiksi tuhat lentävää töyhtöhyyppää sekä 3500 nokikanan parvi, joka muuten siirtyi loppuviikon ajaksi hotellimme tuulensuojaisempaan rantaan. Myös hotellin ikkunasta voi tarkkailla lintuja ja sieltä erottui päivän viimeisinä havaintoina lukuisia muuttavia ja kierteleviä hanhiparvia yhteensä 10 000 linnun verran.

Seuraavana aamuna ihmettelin viiksitimalien vaellusintoa, kun hotellin yli lensi kaksi parvea ruovikosta toiseen tai sitten kauemmas siirtyen. Taivaalla vaeltaessaan ne muistuttavat yllättävän paljon pyrstötiaisia. Timaleita näkyi lintutornin vieressä päivittäin, samoin pussitiaisen ääntä kuului useaan otteeseen.

Hotellilta sai vuorata lujia pyöriä, joten kävimme pitkällä kaupunkikierroksella eri paikkoihin tutustumassa. Pyöräretkelläkin meri, ruovikot ja linnut olivat koko ajan läsnä. Kaupunkia näet kiertävät hienot merenrantatiet, joita pitkin on hauska polkea.

Iltapäivällä piipahdin Matsalunlahden Haeskan tornilla, missä tuulisessa ja väreilevässä säässä ei ollut mitenkään hyvä katsoa lintuja. Paikalla oli kuitenkin 25 000 sorsaa, 30 000 valkoposkea, 2000 töyhtöhyyppää, 500 suokukkoa ja 5000 kottaraista.

Tuulisia päiviä

Viikko on pitkä aika Virossakin, ja niinpä kesäisen alkuviikon jälkeen sää ehti vaihtumaan keskiviikon ajaksi sateiseksi ja tuuliseksi. Torstaiaamuna katsoin sään olleen parempi, mutten jaksanut lähteä Puiseen staijaamaan. Siellä oli mennyt sievoiset 35 000 tiaista. Teimme kuitenkin retken Purksin suunnalle, missä sadat naurulokit olivat kokoontuneet pellolle syömään kuin keväällä ikään.

Läheisellä Tahulahden tornilla pääsi näkemään Haapsalunlahden sisäosien lintuvilinää lähempää. Paikalla erottui 100 merihanhea, 200 jalohaikaraa, 3000 kyhmyjoutsenta, 30 000 sorsaa ja 3000 töyhtöhyyppää. Kävelymatka tornille piti tehdä suuren ja pelottavankin lehmäkarjan omistaman laitumen poikki. Onneksi sonnit oli rajattu omaan aitaansa luhta-alueelle.

Perjantaipäivänä olikin sitten lounainen myrskytuuli, ja silloin keskityimme Haapsalun monipuolisiin nähtävyyksiin. Lauantaina tuuli edelleen vietävästi lännestä, mutta siitä huolimatta kurkia meni etelään ja rannikolla Puisen pohjoispuolella näimme vähässä ajassa 2000 tiaista matkalla kohti Puisea. Töyhtöhyyppiä oli kokoontunut vaihteeksi mullospellolle 500 lintua kuin keväällä kuunaan.

Sunnuntaina läksimme aamulla aikaisin ajamaan Haapsalusta kohti Haapasalmea. Sää oli tyyntynyt mutta mantereella maisema oli aika sumuinen. Odotettu suuri muuttoaamu Puisessa jäi nyt sitten katsomatta, mutta jäljestäpäin paljastui siellä olleen melko tavanomaista menoa.

Myös Suomenlahti oli tyyntynyt. Suomen puolella hanhet olivat aloitelleet pitkästä aikaa isompaa muuttoa, jota kestikin sitten koko alkuviikon ajan, mutta se onkin jo sitten ihan toinen juttu..