Harmaapäätikka

Harmaapäätikkaa katsellessa, muistui mieleen ….

Ette pistäne pahaksenne, kun kerron tässä vähän harmaapäätikkaan liittyvää tosi tarinaa. Lienenkö kertonut jo aikaisemmin, tuleepahan sitten vaikka uusintana.
Elettiin aikaa ennen tiiraa, kännyköitä, puhelinkoppejakaan ei ollut ihan joka kylällä. Jotenkin olimme kuitenkin saaneet tiedon, että Polvijärven Teerivaaran perukoilla oli havaittu harmaapäätikka ”ruokintapaikalla”. Tietolähteenä lie toiminut joku hevosmies vai olikohan se maitoautokuski. Tuo laji oli vielä silloin hyvinkin harvinainen, ihan rariteetti, hyvä jos kerran pariin kolmeen vuoteen sen havaitsi, talviaikaan tietty. Ei nyt tainnut ihan eliksestä olla kysymys, mutta lajin näkeminen näin talvisydännä oli meidän kaikkien toiveissa. Bongariryhmän muodosti tutut velikullat, Leivon Make, Räsäsen Hanski ja Hottolan Pete. Itse olin mukana lähinnä talviretkeilyn merkeissä, minä mikään bongari ollut.
Sinnepä siis, Teerivaaran perukoille hankien keskelle. Make oli saanut vast ikään ajokortin (miten ihmeessä) ja auton lainaksi isältään. Auto oli vihreä kompikupee saab 900 de lux käpitän etuveto ja sillä porhallettiin pitkin lumista Teerivaaran ränniä. OHO, hups ja sydämentykytystä, vasemmalle kaartuvassa mutkassa, ennen pitkää suoraa, auto lähti lapasesta. Sivuluisussa oikeaa penkkaa pölistellen ja sitten vasenta ja sitten oikeaa ja vasenta….maitolava lähestyi uhkaavasti, sattuuko kohalle vai ei, ei osaa sanoa vielä. Maitolavalla oli läjä ukkoja kööriä pitämässä, ukot hyppi sikin sokin hankeen kuin se pyy parvi. Yhdellä oli piippu suussa, kipinät vain sinkoili ilmalennon aikana ja ilma oli täynnä karvahattuja, taisi siinä yksi lapikaskin lentää. Ei sattunut.
Maken kädet kävivät vielä hetken aikaa vimmatusti, siinä olis timomäkinenkin jäänyt kakkoseksi. Suora riitti juuri ja juuri ”laskeutumiseen”. Hetken aikaa oli autossa aika hiljaista, mutta vain hetken, Make kyselemään, että eikai ne pojat vaan pelänneet ja hörö nauru päälle. Ukkojen lennolle ei kyllä voinut muuta kuin nauraa, oli se niin koominen näky. No, pois tultiin sitten kuin kiskoilla, ei lipsunut saabi pitkin penkkoja. Saabi kuskeineen palveli vielä monet lintureissut, muun muassa pitkin Saanan rinteitä.
Niin se harmaapäätikka, löytyi kuin löytyikin pienen mökin ruokinnalta. Ruokintapaikalla ei ollut muuta kuin yksi vajaan vaaksan pituinen läskinpalanen ikkunapokaan naulattuna, lie jo edellisenä talvena joululta jäänyt.
t.hessu (Pönkkä)